Miksi Suomen stasi-lista on edelleen demlakätyrien lipastoissa piilossa?
Kotimaa 19.8.1997 20:14:34
http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:1997-08-20,4:2409,1:0:0:0:0:
Entinen KGB-eversti Oleg Gordievski ja kirjailija Inna Rogatshi julkistivat uuden kirjansa Sokea peili tiistaina Helsingissä
Entinen kaksoisagentti:
KGB:llä oli Suomessa
satakunta poliittista apuria
TS-STT
Entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelulla oli Suomessa 1980-luvun puolivälissä satakunta suomalaista apuria yksin poliittisen tiedustelun alueella. Näin kerrotaan tiistaina julkistetussa kirjassa Sokea peili, jonka kirjoittajat ovat Englantiin aikanaan loikannut KGB-eversti ja kaksoisagentti Oleg Gordievski ja kirjailija Inna Rogatshi.
KGB:n omiksi miehiksi kirja leimaa mm. edesmenneet presidentti Urho Kekkosen ja tohtori Ahti Karjalaisen sekä nykyisen europarlamentaarikon Paavo Väyrysen (kesk). Laajimman esittelyn saa kuitenkin entinen pääministeri Kalevi Sorsa (sd), joka nimetään kuuluneeksi ensimmäiseen yhteysluokkaan eli hänellä oli yhteydet Helsingissä toimivaan KGB:n tiedustelupäällikköön.
Gordievski ja Rogatshi esittelevät KGB:n toimintaa myös muissa maissa. Kirjan mukaan esimerkiksi Norjassa KGB:n poliittisella tiedustelulla oli useita tärkeitä kontakteja. Yksi tärkeimmistä oli Norjan nykyinen pääministeri Thorbjörn Jagland.
Sorsa sai kallis-
arvoisen lahjan
Sorsan 50-vuotispäiviä vuonna 1980 käsiteltiin kirjan mukaan NKP:n keskuskomiteassa, joka päätti hankkia Sorsalle kallisarvoisen lahjan. Asian vieminen keskuskomiteaa todistaa kirjan mukaan, että kysymyksessä oli KGB-yhdyshenkilö.
Lahjan laatua kirja ei selvitä, mutta arvelee sen olleen vaikuttavan nykyaikainen verrattuna valtioneuvos Johannes Virolaisen 1960-luvulla Neuvostoliitosta saamaan lypsykoneeseen.
Myös Sorsan toiminta Sosialistisen internationaalin aseistariisuntaryhmän johdossa aiheutti yhteydenpitoa KGB:n puolelta. Sorsaa lähestyttiin samaan tapaan kuin internationaalin puheenjohtajaa, länsisaksalaista Willy Brandtia.
WSOY:n julkaiseman Sokea peili -kirjan tekijöiden mukaan internationaalin päätöslauselmat osuivatkin täydellisesti yksiin Moskovan ehdotusten kanssa.
Kirjan mukaan Suomea koskevia asioita käsiteltiin muulloinkin korkealla tasolla Neuvostoliitossa. Nykyisen Skp:n puheenjohtajan Yrjö Hakasen pyyntö vuonna 1991 tuen saamiseksi silloiselle Skp-y:lle päätyi maan silloisen johtajan Mihail Gorbatshovin käsiin.
Kaikkien nimiä
ei paljasteta
Suomalaisiin huippupoliitikoihin heitettyjen epäilyjen lisäksi Sokea peili ei paljasta muiden KGB:n hyväksi toimimisesta syytettävien nimiä.
Gordievski ja Rogatshi selostavat kylläkin tarkkaan, miten eri luokan apurit erosivat toisistaan. Agentiksi katsottiin henkilö, joka tietoisesti ja kurinalaisesti työskentelee KGB:n hyväksi ja tekee kaiken, mitä hänen case officerinsa käskee tekemään. Hän tapaa jälkimmäistä säännöllisesti ja salaa.
Agentti sai usein palveluksistaan myös rahaa. Esimerkkinä kerrotaan nimeltä mainitsemattomasta suomalaispoliitikosta, joka värvättiin agentiksi vähän yli 20-vuotiaana 1960-luvulla.
-Hänen vähintäänkin menestyksekäs uransa KGB:n agenttina on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta ja jatkuu yhä. Toista samanlaista ennätystä KGB-työssä ei ole saavutettu missään muualla maailmassa, kirjassa todetaan.
Agentteja KGB:llä oli Suomessa Gordievskin ja Rogatshin mukaan 1980-luvun puolivälissä kaikkiaan 33 pelkästään poliittisen tiedustelun alalla.
Kurittomammat
alemmalle tasolle
Vähemmän kurinalaiset agentit olivat luottamuksellisia yhteyshenkilöitä. Näitä tavattiin myös säännöllisesti. Yhteyshenkilöt saattoivat hankkia KGB:tä kiinnostavaa informaatiota, julkaista KGB:lle tarpeellisen kirjoituksen tai sisällyttää KGB:n haluamia kohtia tai teesejä alustuksiinsa, puheisiinsa, kirjoihinsa tai televisio-ohjelmiinsa, radioreportaaseihinsa tai luentoihinsa.
Myös luottamuksellisia yhteyshenkilöitä oli Suomessa 33.
Kolmannen luokan muodostivat kehittelyn kohteet. Heitä KGB:n edustajat tapasivat myös säännöllisesti, tarjosivat lounaita ja illallisia, antoivat lahjoja ja kutsuivat kalastamaan jne. Kehittelyn kohteesta pyrittiin tekemään täysiarvoinen agentti tai ainakin luottamuksellinen yhteyshenkilö.
Kehittelyn kohteita Suomessa oli 1980-luvun puolivälissä poliittisella tiedustelulla 25.
Kontakteja myös
tuloksettomiin
Jos KGB:n valitsemasta kohteesta ei saatu tuloksia, hänet luokiteltiin viralliseksi kontaktiksi. Tällaisia tapauksia Suomessa oli Gordievskin ja Rogatshin mukaan tuhottomasti. KGB-upseerit tapailivat heitä silloin tällöin pyrkiäkseen hankkimaan tietoja tai vaikuttamaan tiettyyn tavoitteeseen pääsemiseksi.
Gordievski ja Rogatshi tuovat esille myös viidennen luokan, joka heidän mukaansa oli ja on yhä Neuvostoliiton ja Venäjän tiedustelun tärkeimpiä salaisuuksia. Kyseessä on epävirallinen erityisyhteys, mihin luokkaan kuului vain kansallisessa mitassa tärkeitä hahmoja, kuten presidenttejä, pääministereitä ja suurten puolueiden johtajia.
-KGB:n poliittisen tiedustelun vuosiraporttien 1983-84 tietojen mukaan Suomessa on ollut yksi tällainen epävirallinen erityisyhteys, kirja kertoo.
KGB:n poliittisen tiedustelun apureiden lisäksi Suomessa toimi kirjan mukaan muitakin Neuvostoliiton agentteja. 1980-luvun puolivälissä heidän lukumääränsä oli yhteensä 376. Agenttien tiedot ovat yhä arkistoissa Venäjällä ja kirjan mukaan ne saatetaan julkistaakin, mutta tuskin lähiaikoina. Paksuin kansio olisi kuitenkin Kekkosella.
Paljasti Treholtin
ja Berglingin
Sokea peili selostaa vuonna 1985 Suomen kautta Englantiin loikanneen KGB-everstin uraa niin idässä kuin lännessäkin. Gordievski paljasti useita KGB:n vakoojia lännessä, mm. norjalaisen Arne Treholtin ja ruotsalaisen Stig Berglingin.
Gordievski itse joutui pakenemaan Neuvostoliitosta, kun yhdysvaltalainen kaksoisagentti Aldrich Ames puolestaan paljasti hänet.
Sokea peili selvittää myös nykyisen Venäjän tiedustelupalvelujen tilaa. Entisen KGB:n on korvannut ainakin seitsemän eri organisaatiota. Rakennemuutos on ulottunut myös henkilöstöön. Ennen 700000-800000 hengen hoitamat tehtävät hoituvat nyt puolen miljoonan ihmisen voimilla.
Julkaistu 19.8.1997 20:14:34
Näistä asioista johtuen mm. aluepalautuksemme eivät ole edistyneet. Siksi vaadimmekin entistä ponnekkaammin: Barentsinmeren maakaasu- ja öljykenttämme, Kalastajasaarento, Petsamo, Salla, Kuusamo, Paanajärvi, Karjala, Laatokka ja Suomenlahden saaret aluevesineen takaisin kansakuntamme yhteyteen yhteiseksi kansallisvarallisuudeksemme!
http://www.kavkaz.fi sivuilla lisää Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y. mm. pj. Seppo Lehdon esittämänä
"Suomelle olisi siunauksellista liittyä Neuvostoliittoon rauhanomaisin keinoin. Samalla pääsisimmeirti kapitalismin ikeestä, koska kapitalismi kuitenkin 20 vuoden aikana kuolee. Suomi voisi olla yhdessä Neuvostoliiton kanssa tiennäyttäjä kohti kommunistista yhteiskuntaa." - Tarja Halonen vappupuheessa Hakaniementorilla Helsingissä 1.5.1976.
KKK - KOKO KANSAN KOMMARILESBO
1. Tarja Halosen historiaa
2. Lähihistorian toiminta
3. Moraalikysymykset
4. Tarja Halosen kannattajat jättävät uppoavan laivan
5. Muuta
6. Miten Tarja Halonen sitten saa kannatusta?
7. A-Piste: Juristien pieni piiri kuiskutteli korkeimpaan oikeuteen uuden presidentin
1. Tarja Halosen historiaa
Tarja Halonen mukana vastustamassa EEC-vapaakauppasopimuksen laatimista.
Toimi Suomi DDR:n tunnustamiseksi –komitean toiminnassa varapuheenjohtajana 70-luvulla.
Tarja Halonen osallistui vanhan valtaukseen 1960 – luvun lopulla; Tässä oli kyse vasemmistoradikaalien pyrkimyksestä aiheuttaa Suomessa epäjärjestystä, jotta voitaisiin mahdollistaa vallankumous Suomen hallinnossa. Tämä itsessään on jo kyseenalainen tausta demokraattisen maan päämiehelle.
2. Lähihistorian toiminta
Tarja Halonen katsoi tärkeämmäksi tehtäväksi edustaa Suomea Chilen toverijuhlassa, sen sijaan, että olisi osallistunut suureen sotaveteraanien tapahtumaan Suomessa.
Edesmenneen katolisen kirkon päämiehen Paavi Johannes Paavali II:n hautajaisten suomalaisedustuksessa ei ollut läsnä presidentti Halonen, mutta muiden kristillisten sekä useiden islamilaisten valtioiden päämiehet kyllä.
Halonen ei ole ollut halukas julkistamaan nk. Tiitisen listaa tai Stasi - listaa, joiden julkistaminen kuuluisi kuitenkin avoimeen tiedonvälitykseen ja demokratian ylläpitämiseen. Tämä siksi, että kyseisillä listoilla on viitteitä, jotka horjuttaisivat nykyisen presidenttimme julkisuuskuvaa. Jos Halosen nimeä ei löytyisi listoilta, hänellä ei olisi mitään salattavaa ja voisi vastata kansan pyyntöön, ajaen listojen julkistamista. Kovimpaan ääneen listojen julkistamista on vaatinut Alpo Rusi, joka on Suomen suurlähettiläs ja jonka ura tuhottiin Suojelupoliisin Stasi-paljastuksella. Miksi koko listaa ei julkisteta?
Puolustusvoimiemme ylipäällikkö Tarja Halonen ei tunnista tavallisimpia sotilasarvoja ja haastateltaessa kertoi tämän olevan merkityksetöntä ylipäällikön toiminnalle. Presidentti Halonen kannattaa, että puolustusvoimien ylipäällikkyys säilytetään kuitenkin presidentin toimitehtävissä.
3. Moraalikysymykset
Tarja Halosen moraalisen suunnan näyttäminen on hieman kyseenalaista hänen ollessa yksinhuoltaja (erosi miehestään Anna Halosen ollessa 3 vuotias). Ryhtyessään presidentiksi Tarja Halonen solmi avoliiton oikeustieteen professorin, Pentti Arajärven kanssa.
Halonen on aktiivisesti puolustanut vähemmistöjen oikeuksia, mutta ei koskaan ilmaissut kantaansa ydinperheisiin ja isän roolin tärkeyteen lapsen kasvatuksessa. Tämän sijaan Tarja Halonen tukee lesbopareille sekä yksinäisille naisille oikeutta hedelmöityshoitoon, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että miehen rooli isänä voidaan syrjäyttää. Yleinen linjaus tulisi olla, että jokaisella lapsella on oikeus sekä isään, että äitiin, eikä tätä oikeutta riistetä lapselta kyseisen lain varjolla.
Tarja Halonen myöskin ilmaisi v. 2005 marraskuun alkupuolella, että miehet eivät kykene lapsen kasvattamiseen läheskään yhtä hyvin kuin naiset. Huolestuttavan feministinen lausunto kertomansa mukaan tasa-arvoa kannattavalta presidentiltä.
Nippelitietoa: Tarja Halonen on myös toiminut SETA ry:n puheenjohtajana (Seksuaalinen Tasavertaisuus ry - SETA:n toiminnan piiriin kuuluvat lesbot, homoseksuaalit, biseksuaalit, transvestiitit ja transsukupuoliset ihmiset.)
Halonen on toiminnastaan päätellen enemmän kiinnostunut globaalin köyhyyden ehkäisemisestä, kuin Suomen valtion omista köyhistä sekä työtä ja yrittäjyyttä koskevista ongelmista. Tässä hän sivuuttaa presidentin toimialueen, mutta ei pitäisi olla yllätys, sillä vielä vuosi takaperin Halonen ilmaisi olevansa kiinnostunut tehtävissä YK:ssa toisen presidenttikauden sijaan.
4. Tarja Halosen kannattajat jättävät uppoavan laivan
Tarja Halosen puoluetoveri, presidentti ja Nobel-ehdokas Martti Ahtisaari ei tue Halosen jatkamista toiselle presidenttikaudelle.
Aktiivinen sosiaalidemokraatti, kirjailijakolumnisti Ruben Stiller ilmoitti julkisesti, että ei ole seuraavissa vaaleissa Halosen takan - sen sijaan hän toimii aktiivisesti Niinistön kannatusjoukossa.
40 vuotisen elämäntyön Lahden valtuustossa tehnyt Pentti E. Rantanen jätti myös sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän ja vaikuttaa nyt Sauli Niinistön tukijoukoissa.
Presidentti Halosen kannatus laski vaalikilvan alkutaipaleelta vaaleihin mennessä noin 20%.
5. Muuta
Miten edustava on puhevikainen presidentti maailmalla? Jokaiselle suomalaiselle on taatusti tuttu presidenttimme heikko englanninkielen taito, eikä ruotsikaan kiitettävään yllä.
Tarja Halonen vastustaa ääneen varallisuusveron poistoa, mutta kuitenkin allekirjoitti lain, jolla se poistettiin. Näin hän kyseenalaisti myös hallituksen sekä pääministeri Vanhasen kyvykkyyttä, joka ei ole presidentin ja hallituksen jatkuvan yhteistyön kannalta terve merkki.
Presidentti Halonen käytti miljoonia euroja Helsinki - prosessiin YK:n hallintoviran toivossa, mutta tämän prosessin epäonnistuttua presidentti Halonen päätti pyrkiä yrittää vielä toiselle kaudelle.
Halosen johtamistaidot ovat kyseenalaistettu Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen toimesta, jossa Halonen oli kolmesta kärkiehdokkaasta selvästi heikoimmin selvinnyt.
Tarja Halonen MTV3:n vaalitentissä kertoi Nokia – yhtymän olevan Kiinan suurin veronmaksaja – tämä kuitenkin huvitti häntä haastatellutta Nokian entistä toimitusjohtajaa Jorma Ollilaa, sillä tämä tieto ei pitänyt paikkaansa. Halonen itse syyttää tästä väärää informaatiota, jota oli saanut asiantuntijoiltansa. Tämä ei sattumoisin ollut ensimmäinen kerta kun presidentiltämme oli faktat hukassa.
Tarja Halonen ei suostunut pitämään MTV3:n järjestämää kriisipuhetta. Hän oli ehdokkaista ainoa, joka kieltäytyi. (Syy löytynee osin hänen raskasta kritiikkiä saaneista tsunami-katastrofi sekä 9/11 -kriisipuheista.)
A-Pisteen ohjelma Tarja Halosesta pistettiin ennen julkistamista jälkisensuurin alle, mitä ei kuitenkaan tehty Niinistöä tai Vanhasta koskeville jaksoille. Sensuroinnin suoritti Halosen ”Yksi meistä” -vaalikirjan kirjoittajan puoliso Riitta Pihlajamäki, joka toimii YLE:llä ohjelmajohtajana. Tämä on sosialistisen valtion piirre, ei demokratian.
6. Miten Tarja Halonen sitten saa kannatusta?
Vain harvoilla ihmisillä on resursseja tai mahdollisuuksia tutustua muihin presidenttiehdokkaisiin ja turvaudutaan "tuttuun ja turvalliseen".
Vasemmistolaiset aatteet ovat yksilön etujen puolella, mutta unohtaen kestävän kehityksen ja Suomen kansan kokonaisuudessa. Tämä on myös Tarja Halosen vaaliteeman avainasioita, vedota kansaan ja ”tarjota sirkushuveja” – ei varsinaisia ratkaisuita kestävään kehitykseen. Presidentti Halonen ottaa aktiivisesti kantaa köyhien maiden ongelmiin ja tarjoaa Suomen apua, vaikka Suomen realistiset resurssit tähän ei varsinaisesti aina riitäkään.
SAK:n ja SDP:n propagandakoneistot ajavat Halosen etuja pitämällä tietyt asiat istuvasta presidentistä pois mediasta ja korostamalla epäolennaisuuksia. Kyllä, propagandakoneistot toimivat vielä suomalaisessakin demokratiassa ja voivat hyvin. Tällaisiin verrattavia ovat mm.YLE ja SanomaWSOY:n viestintävälineet (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Nelonen ja radion puolelta osin Sävelradio.)
Tarja Halosesta on pyritty luomaan ”tavallisen suomalaisen” kuva medioissa ja tässä on onnistuttu paremmin kuin hyvin. Sietämätön vallankäyttäjä, virkansa toimenkuvaan kyllästynyt ja elitistinen presidenttimme on nyt tavallisen suomalaisen silmissä vahva johtaja ja ”kiltti muumimamma”, joka pyrkii tukemaan yhteisön heikoimpia ja on vaaliteemansa mukaan "yksi meistä".
Edellä mainittujen mediatalojenkin tuoma hehkutus Tarja Halosen ensimmäisen kierroksen murskavoitosta osoittautuu kuplaksi, kun kannatus osoittaa laskua koko ajan. Halonen käytännössä tarvitsee toisen kierroksen, tai hän on "ikään kuin hävinnyt koko pelin", kuten emeritus-professori Martikkala asiasta kertoo. Halosen kannatusta koittaa vielä elvyttää hänen takanaan seisova propagandakoneisto, joka näkyy välillä hieman räikeästikin mediassa. (Nelosen ja Hesarin uutisointi omasta presidenttikeskustelustaan.)
7. A-Piste: Juristien pieni piiri kuiskutteli korkeimpaan oikeuteen uuden presidentin (otteita käsikirjoituksesta)
Oikeustieteen emeritus professori Aulis Aarnio: "Tätä verhoaa suuri salaperäisyys. Sitä lisää se,ettei ole saatavilla minkäänlaisia kokouspöytäkirjoja, äänestyslausumia tai aineistoa, jonka perusteella voitaisiin päätellä korkeimman oikeuden mielipide."
Oikeusneuvoksia varoiteltiin päätymästä muuhun nimeen kuin Koskelo. Heidän annettiin ymmärtää, että elleivät he halua Koskeloa presidentikseen, talon johtoon nostetaan joku talon ulkopuolelta.
Valintamenettelyn erikoisuuksiin kuuluu myös se, että presidentiksi haluavia ei kuultu, ei haastateltu.
Heistä ja heidän ominaisuuksistaan vain supateltiin näiden seinien sisäpuolella, ja vähän ulkopuolellakin - ja päädyttiin sitten Koskeloon.
Aarnio: "Tätä on mahdoton sanoa juuri siksi, kun ei tiedetä perusteluja. Jos tiedettäisiin perustelut, voitaisiin arvioida, onko pätevin. Saattaa hyvin olla. Mutta jos kiinnitetään huomiota siihen ammatilliseen pätevyyteen, jonka puolesta minä olen puhunut eli akateemiset meriitit, kokemus tuomioistuintoiminnasta, asianajotoiminnasta, niin silloin ei valittu. Mutta voi olla muita perusteluja, jotka oikeuttavat tämän valinnan, mutta niitä ei tiedetä."
Korkeimman oikeuden presidentin julkinen merkitys on siinä, että hän on lainopillinen mielipidevaikuttaja. Länsimaissa korkeimpien oikeuksien presidentit ovat yleensä aina tieteellisesti ansioituneita, pitkän tuomioistuin- tai asianajokokemuksen omaavia. Tällainen ehdokas oli nytkin tarjolla, oikeusneuvos Mikko Tulokas. Hän hävisi kamppailun Koskelolle - oikeusneuvosten salaisessa äänestyksessä.
Koskelo on oikeustieteen kandidaatti, ei tohtori, niin kuin presidentit yleensä ovat. Eikä hänellä ollut tuomioistuinkokemusta ennen kuin hän pääsi KKO:n jäseneksi vuonna 2000.
Koskelo on naimisissa entisen kuluttaja-asiamiehen, oikeustieteen lisensiaatin Gerhard af Schulténin kanssa. Af Schultén on tunnettu sosiaalidemokraatti ja Sévonin ystävä. Hän on aikanaan ollut demarien ehdokkaana useissa virkanimityksissä. Af Schultén kuuluu Tarja Halosen kansalaisvaltuuskuntaan.
Koskelo esiintyi -90 -luvun alkuvuosina velkajärjestelyiden ja yrityssaneerauksen asiantuntijana. Hänen tuolloisiin pohdintoihinsa tutustuneet oikeustieteilijät määrittelisivät hänet "maltilliseksi vasemmistolaiseksi".
Kysymys äänioikeutetuille: Millä perusteella Sinä valitset Suomen presidentin - faktojen vaiko tajuntateollisuuden luomien mielikuvien?
